Mitä KD tekee maaseudun hyväksi?

KD Nuorten pääsihteeri Milka Taivassalo haastaa KD:n eduskuntavaaliryhmän poliittisen sihteerin Esa Erävalon debattiin maaseutupolitiikasta.

Milka Taivassalo: Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliohjelmassa sanotaan, että puolueen tavoitteena on pitää koko Suomi asuttuna sekä säilyttää peruspalvelut maaseudulla. Kuitenkin syrjäseutujen palvelut kaikkoavat kaupunkeihin ja pienten maalaiskuntien väestö eläköityy.

Esa Erävalo: Pitkällä aikavälillä ratkaisu on tuotantotoiminnan kehittäminen maaseudulla. Tähän mahdollisuuksia tuovat biokaasulaitokset sekä bioenergian kehittäminen esimerkiksi metsätähteistä ja turpeesta. Metsäteollisuuden investoinnit ovat jälleen lähtemässä käyntiin, mutta myös pienimuotoinen, hajautettu tuotantotekniikkakehittyy eri aloilla. Tieto- ja viestintätekniikan kehittyvät menetelmät ja yhteydet myös periaatteessa mahdollistavat haja-asutusalueilla asumisen. KD kannattaa infrastruktuurin, kuten tiestön, nopeiden tietoliikenneyhteyksien ja postipalveluiden kunnossa pitämistä.

MT: KD on myös linjannut, että kuluttajan ruuasta maksaman hinnan on jakauduttava oikeudenmukaisesti tuottajien, elintarviketeollisuuden ja kaupan kesken. Kuitenkin tuottajahinnat ovat viime aikoina laskeneet samalla kun kaupat kilpailevat halvoilla hinnoilla. Voidaanko tähän puuttua poliittisin keinoin?

EE: Ei voida kansallisin keinoin, sillä maatalouspolitiikka ei ole kansallista vaan yhteistä Euroopan unionissa. EU-politiikassa voitaisiin puuttua asiaan vaikkapa säätämällä mikä osuus tuottajahinnoilla on vähintään oltava tai muutoin parantamalla tuottajien neuvotteluvoimaa tai tuotantotukia.

MT: KD Nuoret ovat esittäneet lahja- ja perintöveron poistamista, jotta maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdokset nopeutuisivat ja helpottuisivat. Nuorempien yrittäjien siirtyessä metsänomistajiksi puukauppa tutkitusti vilkastuisi, mikä helpottaisi osaltaan myös valtion alakuloista taloustilannetta. KD Nuorten mallissa valtiolta vähentyneet verotulot korvattaisi perinnöksi saadun omaisuuden myyntivoittoveron korotuksella.

EE: Tämä on oikea suunta. Julkisen talouden tila ei kuitenkaan salli verotulojen vähentämistä, joten KD etenisi lahja- ja perintöveron merkittävien huojennusten kautta. Toimenpiteisiin tulee kuitenkin edetä vasta sitten kun valtiontalous on paremmalla tolalla. Juuri tähän talouskriisin vaiheeseen luovutusvoittovero osuu huonosti, koska verotulot siirtyisivät ainakin 10–20 vuotta eteenpäin, ja tulisi verokuoppa juuri nyt, kun talous täytyy saada tasapainoon. 

MT: Tuotantoeläinten hyvinvoinnista puhutaan mediassa paljon, ja KD:kin kannattaa luomutuotannon osuuden kasvattamista, perustellen sitä muun muassa eläinten hyvinvoinnilla. Vähemmän puhutaan kuitenkin viljelijöiden hyvinvoinnista, vaikka he ovat kuitenkin avainasemassa eläinterveydessä. Mitä KD tekee maatalousyrittäjien jaksamisen parantamiseksi? 

EE: Olemme tukeneet lomittajapalvelujen kehittämistä. Tukiviidakossa selviämiseksi katsomme, että prosesseja tulisi yksinkertaistaa, automatisoida ja tietokoneistaa. Epävarmuus tulevasta saattaa jäytää ja vaikuttaa jaksamiseen. Siihen voidaan vaikuttaa politiikan johdonmukaisuudella, jossa ei poukkoilla vaan voidaan tehdä pitkäjänteisiä investointipäätöksiä.

Julkaistu Arvosanassa 1/2015.

Kuka puolustaa pientilallista?

Euroopan Parlamentti hyväksyi alkuvuodesta mietinnön pienten maatilojen tulevaisuudesta. Mietinnössä tuotiin selkäesti esille pientilojen arvo ympäristölleen sekä niiden keskeiset tehtävät mm. maaseudun monimuotoisuuden turvaajina.

Mietinnössä todettiin, ettei pieniä maatiloja oteta nykyisin riittävästi huomioon EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa, jonka tukirakenne perustuu lähinnä pinta-aloihin ja tuotantomääriin. Pientilojen tulevaisuus haluttiin turvata ja niiden kannattavuutta parantaa, huomiota haluttiin kiinnittää erityisesti syrjäisten alueiden tiloihin. Hyvin jaloja ajatuksia siis. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä?

Pientä maatilaa on lähes mahdotonta määritellä EU:n laajuisesti, mikä mietinnössäkin myönnettiin. Rajana voidaan pitää esimerkiksi, että tilalla on käytössään maatalousmaata alle 5 hehtaaria. Tällöin pieniä tiloja on 70 % EU:n kaikista maatiloista, Suomessa alle 10 %. Toisen määritelmän mukaan hyvin pienen tilan vuosittainen standardituotos on alle 8000 €. Suomessa tällä mittapuulla jo hyvin pienten tilojen määrä nousee 30 %:iin kaikista maatiloista, EU:ssa luku pysyy edelleen 70 %:ssa. On siis syytä pitää huolta siitä, etteivät liian yksipuoliset rajaukset jätä suomalaisia pientilallisia määritelmien ulkopuolelle.

Mitä konkreettisia keinoja pientilojen auttamiseksi mietinnössä sitten oli esitetty? Esimerkiksi:

  • Suoramyynnin lisääminen tiloilta. Komission tulisi tarkistaa elintarvikkeiden turvallisuutta koskevia määräyksiä niin, että turhat rasitteet ja esteet suoramyynnille poistuisivat. Alue- ja paikallisviranomaisten pitäisi myös olla kehittämässä aktiivisemmin suoramyyntiä mahdollistavia rakenteita.
  • Taloudellinen tukeminen. Pientilallisille tulisi tarjota rahoitusvälineitä, esim. mikroluottojen tai lainojen korkotuen muodossa.
  • Byrokratian vähentäminen. Pientiloille tulisi luoda mahdollisuus jättää monivuotisia suoran tuen hakemuksia. Niitä päivitettäisiin ainoastaan silloin, kun tilalla tapahtuu muutoksia.
  • Tuotantoon sidottu tuki. Epäsuotuisten ja syrjäisten alueiden pientilojen, esim. karjankasvattajien, tulisi saada myös tuotantoon sidottua tukea silloin, kun niillä on ympäristöönkin liittyviä tehtäviä.
  • Pientilojen järjestäytyminen. Tuottajaorganisaatioiden tai osuuskuntien perustaminen olisi mietinnön mukaan järkevää.

Mietinnön hyväksymisen puolesta äänestänyt KD:n MEP Sari Essayah näki monet ehdotuksista hyvinä. Hän kuitenkin selvensi, että mietintö ei ole lainsäädäntöön suoraan vaikuttava asiakirja, vaan sillä ”lähinnä tunnustetaan asian tärkeys”. Mietinnön monissa kohdissa pallo olikin heitetty jäsenvaltioille, mutta käytännössä kehotusten seuraukset jäänevät olemattomiksi.

Jotta parlamentin hyväksyntä ei jäisi pelkäksi päähän taputukseksi pientilallisille, komission on syytä reagoida tähän oma-aloitemietintöön. EU-tasolla vastuu mietinnössä esitettyjen visioiden siirtämisestä puheista tekoihin on komissiolla ja sen antamilla lainsäädäntöaloitteilla, joihin parlamentti sitä tässäkin patistaa. Jään siis odottamaan konkreettisia näyttöjä.

 

Lähde: Euroopan Parlamentin mietintö pienten maatilojen tulevaisuudesta (2013/2096(INI))