Ostatko orjan?

Elämme vuotta 2014. Ja maailmassa on enemmän orjia kuin koskaan aiemmin historiassa. Miksi? Koska ihmiskauppa on maailmanlaajuisesti yksi järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimmista toimintamuodoista. Missä on kysyntää, siellä on tarjontaa.

Ihmiskaupan lonkerot ulottuvat kaikkialle maailmaan. Luvut ovat uskomattomia. Voiko 20-30 miljoonaa ihmistä todella olla vailla vapautta tällä hetkellä, vaikka orjuus on kielletty maailman kaikissa maissa? (1) Itsemääräämisoikeuden menettäneitä ihmisiä ei välttämättä tunnista päällepäin. He työskentelevät velkojaan vastaan ilman oikeuksia, ovat palkattomassa pakkotyössä tehtaissa ja rakennustyömailla tai seksityöläisinä. Suurin osa orjista on naisia ja tyttöjä.

Paritusta, pakkotyötä… Eihän tämä voi koskettaa Suomea? Kyllä voi. Suomen kautta kulkee vuosittain jopa satoja ihmiskaupan uhreja. (2) Osa myös jää tänne. Toki toiminta täällä on pienimuotoista, kun vertaa ihmiskauppa-bisnestä vaikkapa Thaimaaseen. Ilmankos se onkin niin suosittu turistikohde. Joskus kuulee väitettävän, ettei prostituutio liity ihmiskauppaan, mutta esim. EU:n tietojen mukaan 62 % sen alueella tapahtuvasta ihmiskaupasta on seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää. Ei itsensä myyminen ole maailman vanhin ammatti – orjuus on. Ja se on kaukana feministien luomasta illuusiosta naisten vapaudesta. Kannattaa lukaista ”18 myyttiä prostituutiosta”. (3)

Kun ymmärtää ongelman massiivisuuden, faktat lamaannuttavat. Mitä yksi ihminen voisi tehdä asian korjaamiseksi? Onneksi paljonkin. Yksi esimerkki tästä on Valo ry – ei orjuudelle -yhdistys. Se koostuu tavallisista suomalaisista ihmisistä, jotka ovat päättäneet tehdä osansa nykypäivän orjuuden lakkauttamisessa. Eri kaupungeissa toimivat aluejärjestöt järjestävät mm. seminaareja ja tempauksia, joilla pyritään lisäämään ihmisten tietoisuutta aiheesta. He myös haluavat auttaa ihmisiä konkreettisesti, edes yksi kerrallaan. Jäsenet ovat esimerkiksi neuloneet itse villasukkia, joita he ovat vieneet kaupungissaan työskenteleville thai-hierojille. Vaikka heidän kohtaamansa naiset eivät ole ihmiskaupan uhreja, vieraillessaan thai-hieronta paikoissa työntekijöille on voitu kertoa Suomessa työntekijöille kuuluvista oikeuksista ja mahdollisuudesta kieltäytyä seksin myymisestä asiakkaille, mikä Thaimaassa on hyvin yleistä. (4)

KD Nuoret on myös halunnut kantaa kortensa kekoon ihmiskaupan vastaisessa työssä. Poliittinen nuorisojärjestö tukee vuosittain jotain kehitysyhteistyötä tai hyväntekeväisyyttä tekevää järjestöä 0,7 %:lla budjetistaan. Tänä vuonna avustuksen kohteena oli Valo ry. Järjestön edustajat ovat olleet kahtena vuonna KD Nuorten vuosikokouksessa kertomassa toiminnastaan, mikä on inspiroinut nuorisojärjestönkin jäseniä ihmiskaupan vastaiseen työhön.

Itse osallistun tänä vuonna Dressemberiin. Kansainvälisen tempauksen tarkoituksena on, että siihen osallistuvat naiset pukeutuvat joulukuun joka päivän ajan mekkoon ja keräävät samalla rahaa ihmiskaupan vastaiseen työhön. Dressemberin jäsenten, kuten myös minun kuulumisia, mekkokuvia ja lajoitusten kertymistä voi seurata kampanjasivullani. (5) Vapaaehtoistyön kautta voimme tehdä tästä planeetasta paremman paikan elää – vaikka vain yhdelle ihmiselle kerrallaan!

Lähteet:

(1) hs.fi
(2) Poliisi.fi
(3) 18 myyttiä prostituutiosta
(4) Valo ry
(5) Dressember

Naiset mukaan kutsuntoihin

Asevelvollisuudesta vapautettujen määrä on viime vuosina lisääntynyt rajusti, eikä intti houkuttele nuoria. Naisten osuutta armeijassa pitäisi kasvattaa ottamalla heidät mukaan kutsuntoihin. Pirkanmaalla tehty pilottikokeilu osoitti, että kutsujen myötä asepalvelukseen hakeneiden naisten määrä kasvoi selvästi. Kokeilu tulisikin laajentaa koko Suomeen.

Myös miehet, jotka joutuvat jättämään armeijan väliin esimerkiksi perussairauden vuoksi, voisivat olla kiinnostuneita palvelemaan omilla taidoillaan vaikkapa kyberturvallisuuden parissa. Heidän lahjakkuutensa pitäisi hyödyntää, sillä tulevaisuuden uhkat kohdistuvat yhä enemmän tietojärjestelmiin.

Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 4.9.2014

Kuka puolustaa pientilallista?

Euroopan Parlamentti hyväksyi alkuvuodesta mietinnön pienten maatilojen tulevaisuudesta. Mietinnössä tuotiin selkäesti esille pientilojen arvo ympäristölleen sekä niiden keskeiset tehtävät mm. maaseudun monimuotoisuuden turvaajina.

Mietinnössä todettiin, ettei pieniä maatiloja oteta nykyisin riittävästi huomioon EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa, jonka tukirakenne perustuu lähinnä pinta-aloihin ja tuotantomääriin. Pientilojen tulevaisuus haluttiin turvata ja niiden kannattavuutta parantaa, huomiota haluttiin kiinnittää erityisesti syrjäisten alueiden tiloihin. Hyvin jaloja ajatuksia siis. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä?

Pientä maatilaa on lähes mahdotonta määritellä EU:n laajuisesti, mikä mietinnössäkin myönnettiin. Rajana voidaan pitää esimerkiksi, että tilalla on käytössään maatalousmaata alle 5 hehtaaria. Tällöin pieniä tiloja on 70 % EU:n kaikista maatiloista, Suomessa alle 10 %. Toisen määritelmän mukaan hyvin pienen tilan vuosittainen standardituotos on alle 8000 €. Suomessa tällä mittapuulla jo hyvin pienten tilojen määrä nousee 30 %:iin kaikista maatiloista, EU:ssa luku pysyy edelleen 70 %:ssa. On siis syytä pitää huolta siitä, etteivät liian yksipuoliset rajaukset jätä suomalaisia pientilallisia määritelmien ulkopuolelle.

Mitä konkreettisia keinoja pientilojen auttamiseksi mietinnössä sitten oli esitetty? Esimerkiksi:

  • Suoramyynnin lisääminen tiloilta. Komission tulisi tarkistaa elintarvikkeiden turvallisuutta koskevia määräyksiä niin, että turhat rasitteet ja esteet suoramyynnille poistuisivat. Alue- ja paikallisviranomaisten pitäisi myös olla kehittämässä aktiivisemmin suoramyyntiä mahdollistavia rakenteita.
  • Taloudellinen tukeminen. Pientilallisille tulisi tarjota rahoitusvälineitä, esim. mikroluottojen tai lainojen korkotuen muodossa.
  • Byrokratian vähentäminen. Pientiloille tulisi luoda mahdollisuus jättää monivuotisia suoran tuen hakemuksia. Niitä päivitettäisiin ainoastaan silloin, kun tilalla tapahtuu muutoksia.
  • Tuotantoon sidottu tuki. Epäsuotuisten ja syrjäisten alueiden pientilojen, esim. karjankasvattajien, tulisi saada myös tuotantoon sidottua tukea silloin, kun niillä on ympäristöönkin liittyviä tehtäviä.
  • Pientilojen järjestäytyminen. Tuottajaorganisaatioiden tai osuuskuntien perustaminen olisi mietinnön mukaan järkevää.

Mietinnön hyväksymisen puolesta äänestänyt KD:n MEP Sari Essayah näki monet ehdotuksista hyvinä. Hän kuitenkin selvensi, että mietintö ei ole lainsäädäntöön suoraan vaikuttava asiakirja, vaan sillä ”lähinnä tunnustetaan asian tärkeys”. Mietinnön monissa kohdissa pallo olikin heitetty jäsenvaltioille, mutta käytännössä kehotusten seuraukset jäänevät olemattomiksi.

Jotta parlamentin hyväksyntä ei jäisi pelkäksi päähän taputukseksi pientilallisille, komission on syytä reagoida tähän oma-aloitemietintöön. EU-tasolla vastuu mietinnössä esitettyjen visioiden siirtämisestä puheista tekoihin on komissiolla ja sen antamilla lainsäädäntöaloitteilla, joihin parlamentti sitä tässäkin patistaa. Jään siis odottamaan konkreettisia näyttöjä.

 

Lähde: Euroopan Parlamentin mietintö pienten maatilojen tulevaisuudesta (2013/2096(INI))