Politiikan ponnahduslaudalla

Tässä järjestössä tahdon tehdä joskus töitä”, ajattelin, kun ensimmäistä kertaa osallistuin KD Nuorten järjestämään tapahtumaan. Oli elokuu 2011, Kokkolassa vietettiin puoluekokousta ja olin juuri juontanut nuorisojärjestön puistokonsertin silloisen puheenjohtaja Aki Ruotsalan kanssa. Puoli vuotta myöhemmin istuin puoluetoimistolla työhaastattelussa.

Toukokuussa 2012 aloitin KD Nuorten kokoaikaisena pääsihteerinä. Vastasin alusta saakka järjestön ainoana työntekijänä taloudesta, hallinnosta, tapahtumista, viestinnästä ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Koin työssäni tärkeäksi kehittää nuorisojärjestöstä ponnahduslautaa politiikkaan. Ajattelin tekeväni töitä kulissien takana, puheenjohtajan oikeana kätenä.

Toisella työviikollani valtakunnan media kuohahti poliittisten nuorisojärjestöjen ympärillä. Demariopiskelijoiden entinen työntekijä väitti valtionapua saavien poliittisten opiskelija- ja nuorisojärjestöjen huijaavan systemaattisesti jäsenmäärissä. Mediamyllytyksen seurauksena tukia myöntävä Opetus- ja kulttuuriministeriö kutsui nuorisojärjestöjen vastuuhenkilöt kiireelliseen tiedotustilaisuuteen, jonka jälkeen virkamiehet tekivät jokaiseen järjestöön tarkastuskäynnin.

Poliittisten nuorisojärjestöjen pääsihteerien keskuudessa vitsaillaan ”tulikasteesta”, joka tulee työsuhteen alkuvaiheessa pyytämättä ja yllättäen. Tämä oli minun tulikasteeni, ja siitä selvittiin puhtain paperein. Vuotta myöhemmin pulssini pysyi jo tasaisena, kun minua pyydettiin puolen tunnin varoitusajalla kommentoimaan nuorisojärjestöjen valtionapujärjestelmää Ylen pääuutislähetykseen.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun Iltasanomien toimittaja soitti minulle eräänä sunnuntai-iltana puoli kymmeneltä pyytäen kommenttia seuraavan päivän lehtijuttuun nuorten eurovaaliehdokkaiden rahallisesta tukemisesta, olin luopunut kuvitelmasta, että työni olisi vain taustavaikuttamista.

Seuraavan kahden vuoden aikana opiskelin oppisopimuskoulutuksella sihteerin ammattitutkinnon. Se auttoi kehittämään paitsi järjestöä, myös itseäni. Eniten politiikasta on kuitenkin opettanut se, kun vastasin myöntävästi kysymykseen: ”Lähdetkö ehdokkaaksi?

Työtä oppii tekemällä – vaikuttamista vastuun ottamisella. Nämä reilut neljä vuotta KD Nuorten pääsihteerinä ovat olleet elämäni mielenkiintoisinta aikaa, ja vaikka olen antanut paljon itsestäni, koen saaneeni enemmän takaisin. Haluan rohkaista sinua antamaan itsestäsi palan politiikalle ja katsomaan, mitä kaikkea siitä poikii sinun elämääsi!

Kolumni julkaistu ensimmäisen kerran KD-lehdessä 25.8.2016

Mitä KD tekee maaseudun hyväksi?

KD Nuorten pääsihteeri Milka Taivassalo haastaa KD:n eduskuntavaaliryhmän poliittisen sihteerin Esa Erävalon debattiin maaseutupolitiikasta.

Milka Taivassalo: Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliohjelmassa sanotaan, että puolueen tavoitteena on pitää koko Suomi asuttuna sekä säilyttää peruspalvelut maaseudulla. Kuitenkin syrjäseutujen palvelut kaikkoavat kaupunkeihin ja pienten maalaiskuntien väestö eläköityy.

Esa Erävalo: Pitkällä aikavälillä ratkaisu on tuotantotoiminnan kehittäminen maaseudulla. Tähän mahdollisuuksia tuovat biokaasulaitokset sekä bioenergian kehittäminen esimerkiksi metsätähteistä ja turpeesta. Metsäteollisuuden investoinnit ovat jälleen lähtemässä käyntiin, mutta myös pienimuotoinen, hajautettu tuotantotekniikkakehittyy eri aloilla. Tieto- ja viestintätekniikan kehittyvät menetelmät ja yhteydet myös periaatteessa mahdollistavat haja-asutusalueilla asumisen. KD kannattaa infrastruktuurin, kuten tiestön, nopeiden tietoliikenneyhteyksien ja postipalveluiden kunnossa pitämistä.

MT: KD on myös linjannut, että kuluttajan ruuasta maksaman hinnan on jakauduttava oikeudenmukaisesti tuottajien, elintarviketeollisuuden ja kaupan kesken. Kuitenkin tuottajahinnat ovat viime aikoina laskeneet samalla kun kaupat kilpailevat halvoilla hinnoilla. Voidaanko tähän puuttua poliittisin keinoin?

EE: Ei voida kansallisin keinoin, sillä maatalouspolitiikka ei ole kansallista vaan yhteistä Euroopan unionissa. EU-politiikassa voitaisiin puuttua asiaan vaikkapa säätämällä mikä osuus tuottajahinnoilla on vähintään oltava tai muutoin parantamalla tuottajien neuvotteluvoimaa tai tuotantotukia.

MT: KD Nuoret ovat esittäneet lahja- ja perintöveron poistamista, jotta maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdokset nopeutuisivat ja helpottuisivat. Nuorempien yrittäjien siirtyessä metsänomistajiksi puukauppa tutkitusti vilkastuisi, mikä helpottaisi osaltaan myös valtion alakuloista taloustilannetta. KD Nuorten mallissa valtiolta vähentyneet verotulot korvattaisi perinnöksi saadun omaisuuden myyntivoittoveron korotuksella.

EE: Tämä on oikea suunta. Julkisen talouden tila ei kuitenkaan salli verotulojen vähentämistä, joten KD etenisi lahja- ja perintöveron merkittävien huojennusten kautta. Toimenpiteisiin tulee kuitenkin edetä vasta sitten kun valtiontalous on paremmalla tolalla. Juuri tähän talouskriisin vaiheeseen luovutusvoittovero osuu huonosti, koska verotulot siirtyisivät ainakin 10–20 vuotta eteenpäin, ja tulisi verokuoppa juuri nyt, kun talous täytyy saada tasapainoon. 

MT: Tuotantoeläinten hyvinvoinnista puhutaan mediassa paljon, ja KD:kin kannattaa luomutuotannon osuuden kasvattamista, perustellen sitä muun muassa eläinten hyvinvoinnilla. Vähemmän puhutaan kuitenkin viljelijöiden hyvinvoinnista, vaikka he ovat kuitenkin avainasemassa eläinterveydessä. Mitä KD tekee maatalousyrittäjien jaksamisen parantamiseksi? 

EE: Olemme tukeneet lomittajapalvelujen kehittämistä. Tukiviidakossa selviämiseksi katsomme, että prosesseja tulisi yksinkertaistaa, automatisoida ja tietokoneistaa. Epävarmuus tulevasta saattaa jäytää ja vaikuttaa jaksamiseen. Siihen voidaan vaikuttaa politiikan johdonmukaisuudella, jossa ei poukkoilla vaan voidaan tehdä pitkäjänteisiä investointipäätöksiä.

Julkaistu Arvosanassa 1/2015.

Palavelua kansankielellä, kiitos!

paperi Vaekka on kolome vuotta jo työkseen kuunnellu niin nuorten ku vähä vanahempiinkin poliittikoen höpinöetä, ee niistä silti taho aena oekeen suaha selekoo. Kaet ne sinne korkeelle pallille piässeet tuumaeloo, että mitä viksummalta ne suap puhheesa kuulostammaan, sitä enempi niitä sitte myös iänestettäes ja arvostettas.

Vuan veekkoompa, että jokunen hillitömän pitkä sana siellä joukossa on ooto niille itelleennii.

Sammaan ongelmaan törmee ku asioep vaekka Kelan kans. Ee tarte olla ies ulukomualaenen, kun niijen papereita tavatessa ruppee tuntumaan, että oman äetinkielen kertaaskurssi ee oes pahitteeks. Liekkö tuo sitten ihme, jos jollae rassukalla jiäp lukihäeriön vuoks joku lappunen täättämättä oekeen ja virkaintoset paperiinpyörittelijät perriivät ne vähäsetki pennoset siltä poes.

Senpä takia siitä ee oes kellekkään mittään haettoo, että valtion virastot muuttas joka lomakkeen ja lappusen selekokielelle. Siitä oes iso apu myös muualta päen mualimoo tänne muuttaneille. Varsinnii kun palavelut kaekkoo konttoreista jatkuvasti kaavemmas eli netin iäreen, ettei piäse keltään ies apuva pyytelemmään lanketin täättövaeheessa.

Enkä kyllä pitäs pahana sitäkään, jos joku virkaelija joskus uskaltaes vaekka sannoo savoks päevee.

MILKA TAIVASSALO evuskuntavualj’ ehokas (kd.), KD nuorten piäsihteeri vuojesta 2012

Julkaistu Iisalmen Sanomien mielipidepalstalla 18.4.2015 (linkki)

Unelma paremmasta huomisesta

nettikuva_3Kaikilla meillä on unelmia, pieniä ja suuria. Minä olen haaveillut kansanedustajan työstä jo yläasteella, mutta tänä keväänä olen ensimmäistä kertaa konkreettisesti tavoittelemassa tätä unelmaani. Jos sinä haaveilet maanläheisemmistä poliitikoista, voitamme molemmat, kun käyt antamassa äänesi minulle. 🙂

P.s. Ennakkoäänestys päättyy 14.4.!

Kenen hyvinvointi tulee ensin?

Tuotantoeläinten hyvinvointi on minulle tärkeää. Vielä tärkeämpää on kuitenkin ihmisten hyvinvointi. Olen työskennellyt lomittajana ja tilatyöntekijänä hyvin erilaisilla maatiloilla, mutta päätekijänä eläinten hyvinvoinnille on aina ollut tuottajan tai eläintenhoitajan oma jaksaminen ja motivaatio. Tätä huomiota tukevat myös tutkimukset. Pidetään siis huolta ensin ihmisistä ja toimivista lomituspalveluista, niin eläimetkin voivat paremmin!

Reipasta asennetta

Kansanedustajiksi tarvitaan myös ihmisiä, jotka tietävät, mitä raskas työ on. Maatalousalan korkeakoulutuksen aikana olen oppinut paitsi yrittäjäksi, myös talikon heiluttajaksi. Tärkeintä on kuitenkin asenne – hihat heilumaan! Tahdon tehdä Suomesta paremman paikan lapsillemme, ja minulta löytyy rohkeutta, jolla muutoksia saadaan aikaan.

Valinta on selvä – äänestä 84!

Kuva: Jussi Rekiaro

Olen ehdolla eduskuntavaaleissa 2015 Savo-Karjalan vaalipiiristä. Äänestysnumerot on vahvistettu, ja minua voi Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan yhteisessä vaalipiirissä äänestää numerolla 84. Se sattuu olemaan isosiskoni syntymävuosi. Kenen syntymävuodesta sinä muistaisit tuon numeron äänestyskopissa?

Olen nuori ja ehdolla valtakunnallisissa vaaleissa ensimmäistä kertaa. Nuoruus ei kuitenkaan ole este vaikuttamiselle – se antaa paljon tuoreita ideoita ja rohkeutta! Vaaliteemani suuntautuvat tulevaisuuteen. Meidän jälkeemme tulevat sukupolvet joutuvat elämään valintojemme kanssa. Valitaan siis oikeita asioita!

Suomi tarvitsee tulevaisuudessakin:

  • Maataloutta – leipä pöytään myös viljelijälle
  • Yrittäjyyttä – sosiaaliturvaa ammatinharjoittajille
  • Hyvinvointia – matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita nuorille

”Äänestä eduskuntaan nainen, jolla on ruista ranteessa ja sydän paikallaan!”

Puutavara metsistä maailmalle!

Mikä neuvoksi, kun Suomen metsissä seisoo vihreää kultaa, joka ei muutu rahaksi, vaan lahoaa pystyyn?

Suomalainen metsänomistaja on todennäköisimmin noin 60-vuotias eläkeläinen. Siinä ei olisi muuten mitään vikaa, elleivät tutkimukset osoittaisi, että yli puolet metsänomistajista lopettaa puukauppojen tekemisen lähes kokonaan saavutettuaan tuon kunnioitettavan kuudenkympin rajapyykin. Pahimmillaan metsätilat periytyvät suoraan eläkeläisille.

Suomen surkea taloustilanne saisi varsinaisen piristysruiskeen metsänomistajien nuorennusleikkauksesta. Nuoret metsätilalliset tekevät nimittäin puukauppoja huomattavasti rohkeammin kuin heitä edeltäneet sukupolvet. Muutokseen tarvitaan valtion apua – ei kuitenkaan pakkokeinoja, vaan kannustimia.

KD Nuoret ehdotti lääkkeeksi perintö- ja lahjaveron poistamista. Valtion tulonmenetykset voitaisiin kompensoida perityn omaisuuden myyntivoittoverolla. Tällainen verouudistus helpottaisi sukupolvenvaihdoksia ja vauhdittaisi puutavaran siirtymistä metsistä markkinoille.

Taannoiset puheet maa- ja metsätalousmaan ulottamisesta kiinteistöverotuksen piiriin eivät puolestaan saa kannatusta niin KD Nuorilta kuin minultakaan, sillä tuplaverotus olisi epäoikeudenmukaista ja aiheuttaisi häiriöitä puumarkkinoille. Onneksi samaa mieltä kanssamme on myös maan nykyinen hallitus. Pidetään huolta siitä, että tulevakin.